Kille

Miten kortit jaetaan Killessä?

Jokainen pelaaja laittaa pottiin yhtä suuren panoksen ja saa yhden piilotetun kortin 42 kortin maattomasta Kille-pakasta.

Pakassa on kaksi korttia kutakin arvoa, ja kuvat ovat peräisin pääosin italialaisesta Cuccú-pakasta. Kille sopii seurapeliksi pöydän ääreen, eikä siinä toisin kuin 32 kortilla pelattavissa korttipeleissä ole maita. Arvojärjestys ulottuu korkeimmasta Harlekinista alimpaan Blareniin.

Kille-pakan arvojärjestys

12 on korkein vaihdettavista numerokorteista. Blarenin, Blompottanin ja Kransenin arvo on nolla, ja niillä on keskinäinen järjestys. Toisen tavan mukaan Kuku on korkein ja Harlekin on jokeri, joka voidaan laskea korkeimmaksi tai alimmaksi.

Saako Killessä vaihtaa kortteja?

Kyllä, saat vaihtaa salaa vasemmalla istuvan naapurin kanssa ja pysyt sanomalla ”tyydyn” ja kopauttamalla pöytää. Sana ”sticka” tarkoittaa vaihtoa vasemmalle. Peli alkaa jakajasta vasemmalla istuvasta pelaajasta, ja vuoro kiertää myötäpäivään.

Jos haluat vaihtaa, sano ”vaihto” ja työnnä kortti kuvapuoli alaspäin eteenpäin. Jotkin vaihdot tehdään avoimesti. Vaihdettava Harlekin-kortti käsitellään avoimesti. Harlekin on korkein, jos saat sen jaossa tai pakasta. Se on alin, jos saat sen vaihdossa. Paljastettu kortti pysyy näkyvissä jaon loppuun asti.

Sanot ”vaihto” ja työnnät korttisi vasemmalle. Naapuri paljastaa Kukun, jolloin vaihdot pysähtyvät ja kaikki paljastavat korttinsa.

Pysäytykset ja ohitukset vaihdossa

• Kuku päättää kierroksen ja kaikki paljastavat korttinsa.
• Husar iskee ja vaihtaja putoaa heti pelistä.
• Husu-kortin svinhugg (ruotsiksi, vaihdon katkaiseva isku) estää vaihdon ja peruu kortin aiemmat vaihdot.
• ”Kavall ohi” ja ”Värdshus ohi” siirtävät vaihdon seuraavalle pelaajalle.

Jakaja toimii viimeisenä. Pakkaan meneminen tarkoittaa, että jakaja vaihtaa korttinsa jäljellä oleviin kortteihin. Myös pelaaja, joka halusi vaihtaa jakajan kanssa, kun jakajalla oli Kavall tai Värdshus, saa mennä pakkaan. Jos pakassa on Kavall tai Värdshus, vaihtoa ei saa.

Miten voitat jaon Killessä?

Koko pelin voittaa se, joka jää viimeiseksi jäljelle useiden jakojen jälkeen, ja hän vie koko potin.

Paljastaminen tarkoittaa, että kaikki laittavat korttinsa esiin. Kortit paljastetaan, kun kaikki ovat toimineet kerran vuorollaan tai kun Kuku keskeyttää jaon sitä ennen. Matalimman kortin saanut tai saaneet putoavat yhdessä niiden kanssa, jotka putosivat vaihtojen aikana. Husun kohdalla kortti palautuu ensimmäiselle omistajalle, joka silloin putoaa.

Jäljelle jääneet asettavat uuden yhtä suuren panoksen ja saavat kukin uuden piilokortin. Jatka vaihdoilla ja paljastamisella, kunnes jäljellä on yksi pelaaja.

Sisäänosto ja loppupeli

• Pudonnut pelaaja saa ostautua takaisin peliin kolme kertaa. Ensin yhden panoksen hinnalla ja sitten puolen potin ja koko potin hinnalla.
• Kortin saa myydä pudonneelle pelaajalle, jos sovitte hinnasta. Tämä on kotisääntö.
• Kun jäljellä on kaksi pelaajaa, Harlekin tuo uuden jaon ja Kuku korttien paljastamisen, kun taas Husuun tai Husaariin vaihtaminen häviää.

Mitä muunnelmia voit pelata killekorttipakalla?

Samalla killekorttipakalla voit vaihtokillen lisäksi pelata pääasiassa viisikorttikilleä ja ryömintäkilleä.

Viisikorttikille tunnetaan myös koputuskillenä tai kolkutuskillenä, ja se syntyi 1800-luvun puolivälissä viisikortista. Pelaajat saavat kolme korttia ja voivat koputtaa, passata tai hämätä, ja koputtaneet saavat kaksi korttia lisää. Viimeisen tikin voittanut vie potin, ja Harlekin on siinä aina korkein.

Ryömintäkille muistuttaa tavallisella korttipakalla pelattavaa kurkkua. Kortit jaetaan niin, että kaikki saavat yhtä monta korttia, ja pelaajat voivat joko korottaa tikkiä korkeammalla kortilla tai ryömiä pelaamalla matalimman korttinsa. Viimeisessä tikissä korkeimman kortin pelannut putoaa, ja viimeiseksi jäljelle jäänyt voittaa. Juuret ovat ranskalaisessa Coucou-pelissä noin vuonna 1500. Italialainen korttipakka sovitettiin 1600-luvun lopulla nimellä cuccú. Ensimmäinen ruotsalainen maininta on campio vuodelta 1741, ja nimi Kille on dokumentoitu vuonna 1833 ja oli yleisessä käytössä 1850-luvulta lähtien. Nimi on todennäköisesti väännös Harlekinista.