Sisältö
Missä korttipakka keksittiin?
Vastaus on todennäköisesti Kiina. Pelikortit yhdistetään 800-luvun Tang-dynastiaan ja siellä valmistettuun paperiin, ja niistä on kirjallisia mainintoja ennen vuotta 1000.
Prinsessa Tongchang pelasi lehtipeliä vuonna 868, mutta lehtipelien ja pelikorttien välinen yhteys on kiistanalainen. Varhaiset kiinalaiset kortit eivät muistuta nykyistä pakkaa. Niitä ei pidetä eurooppalaisen mallin suorana edeltäjänä.
| Tyyppi | Tuntomerkit |
|---|---|
| Rahakortit | maat: kolikot, nauhat ja myriadit |
Miten kortit tulivat Eurooppaan?
Eurooppalainen pakka tuli idästä Egyptin mamelukkikorttien ja islamilaisen valtakunnan kautta, ei suorana kopiona Kiinasta.
Marco Polo -selitys on torjuttu. Sama koskee tarinoita Gringonneurin keksinnöstä, ristiretkistä ja romaneista, jotka saapuivat noin 40 vuotta korttien jälkeen. Yksittäistä keksijää ei tunneta.
Lähes täydellinen 1400-luvun mamelukkipakka löydettiin Topkapısta vuonna 1939, mutta pakka ei ole vuotta 1400 vanhempi. Vanhemmat katkelmat on ajoitettu 1100- tai 1200-luvulle. Sana naib elää yhä italian sanassa naibbe ja espanjan sanassa naipes.
| Osa | Rekonstruktio |
|---|---|
| Määrä | 52 korttia neljässä maassa |
| Maat | poolomailat, kolikot, miekat ja maljat |
| Maata kohden | kymmenen numerokorttia ja kolme tittelikorttia |
| Tittelikortti | malik, nāib malik ja thānī nāib, joissa henkilöiden sijasta on kuvioita ja tekstiä |
Milloin kortit ilmestyivät Eurooppaan ensimmäisen kerran?
Sana naip esiintyy Kataloniassa vuonna 1371, ja vanhin tunnettu kuvaus on vuodelta 1377, joten läpimurto Euroopassa tapahtui 1370-luvulla.
John of Rheinfeldenin kuvauksessa vuodelta 1377 tavallisena muotona on 52 korttia. Väitetty Bernin kielto vuodelta 1367 on kiistanalainen, koska vanhin kopio on vuodelta 1398.
| Vuosi | Maininnat |
|---|---|
| 1377 | kortit Sveitsissä ja kielto Firenzessä |
| 1379 | korttipakkojen osto Brabantissa 14. toukokuuta |
| 1380 | kortit Firenzessä ja Pariisissa |
| 1392 tai 1393 | maksu kolmen korttipakan maalaamisesta Kaarle VI:lle |
Mistä hertta ja pata ovat peräisin?
Latinalaiset maat pohjautuivat mamelukkien maljoihin, kolikoihin, miekkoihin ja poolomailoihin. Poolomailoista tuli patukkoja, koska pooloa ei tunnettu, ja Italiassa ne muutettiin suoriksi seremoniasauvoiksi.
Saksa korvasi ne lehdillä, sydämillä, kelloilla ja tammenterhoilla. Ranska yksinkertaisti sitten saksalaiset symbolit ristiksi, ruuduksi, hertaksi ja padaksi noin vuosina 1470–1480. Muodot voitiin painaa yksinkertaisina siluetteina mustalla ja punaisella, mikä auttoi niiden leviämistä. Ranskalaiset pitivät rouvan ja luopuivat ritarista keskimmäisenä kuvakorttina.
| Järjestelmä | Maamerkit |
|---|---|
| Latinalaiset maat | maljat, kolikot, miekat ja patukat |
| Saksalaiset maat | lehdet, sydämet, tammenterhot ja kellot |
| Ranskalaiset maat | risti, ruutu, hertta ja pata |
Miten korteista tuli halpoja?
Varhaiset eurooppalaiset kortit olivat käsin maalattuja ja kalliita. Ulmissa, Nürnbergissä ja Augsburgissa ammattimaiset kortintekijät painoivat korttipakkoja noin vuosina 1418–1450, ja puupiirros sekä painamisen jälkeinen värittäminen tekivät korteista monien ulottuvilla olevan tavaran. Noin vuodesta 1450 lähtien värittämiseen käytettiin myös sapluunaa.
Myöhemmin tulivat kaksipäiset kuvakortit, pyöristetyt kulmat ja sileämpi pinta, mutta vain vaiheittain. Kulmissa olevat arvomerkinnät yleistyivät 1700-luvun lopulla ja vakiintuivat laajalti vuoden 1860 jälkeen.
Ruotsiksi kortlek tarkoittaa täydellistä korttipakkaa. Sana esiintyy Swedbergillä vuonna 1709, ja kortintekijä valmisti kortit käsin.
